torstai 1. joulukuuta 2011

Istuudumme alas ja pahoittelemme vielä kerran yhteydenottoon liittyneitä ongelmia. Onneksi rehtori vain naurahtaa. "Ei tässä mitään, kunhan vähän vain kiusoittelen. Mutta ylipäätänsä kun oikeita miehiä metsästette, niin olkaa tarkkana", hän varoittaa pilke silmäkulmassa.
Kävimme haastattelemassa rehtoriamme Hannu Suoniemeä enemmän ja vähemmän työasioista. Saimme muun muassa tietää hänen olevan kolmen nykyään aikuisen pojan isä, ja että vapaa-aikanaan hän rentoutuu esimerkiksi pelaamalla lentopalloa.


Saako kysyä ikää?
"Saa mieheltä kysyä, mutta pitääkö vastatakin? Nojoo mä oon 59, mä oon niin vanha."

Missä päin asutte?
"Asun Tampereella, kävelymatkan päässä."
  
Oliko sinulla lapsena toiveammattia?
"Vilpittömästi voin sanoa ettei mulla kyllä ole ollut toiveammattia, tottakai sitä aina mietti, mutta ei sellasta kuten veturinkuljettaja tai lentäjä."

 Millainen oli oma koulutiesi?
"Hiekkatie! No ei... Olin silloin pojista paras kansakoulussa todistuksellani. Sen jälkeen mentiin oppikouluun, niin olin koko oppikoulun ajan luokan paras pojista, mutta tytöt oli sitäkin parempia, tytöt olivat "hikareita".

Mikä oli nykyistä peruskoulun päättökeskiarvoa vastaava keskiarvosi?
"Se on keskikoulun viides luokka, mikä vastaa nykyistä peruskoulun yhdeksättä luokkaa, niin se keskiarvoni on ollut noin 8,5. Se on ollut pojista paras, ja huomatkaa, että ne on ollut todella tiukassa ne arvosanat silloin."

Oliko sen aikainen lukio yhtä raskas kuin nykyään?
"Kyllä mä väitän, että se oli yhtä raskas. Mutta meillä ei vain ollu kilpailijoita. Teillähän on hirveesti kaikkea mikä syö teidän aikaa ja houkuttelee tekemään muuta kuin koulujuttuja. Me käytiin koulua tosissamme, ja kaikki illat tehtiin läksyjä. Mäki oon pitkän matikan lukenu, ja muistan että joskus laskin niitä läksyjä neljäkin tuntia illalla. Et sillon mentiin kouluun aina tehtävät tehtyinä, toisin kuin nykyään. Mutta silloin ei ollutkaan mitään vaihtoehtoja."

Mitä rehtorin tehtäviin kuuluu?
"Olisi helpompi sanoa mitä ei kuulu. En voi luetella niitä tyhjentävästi, mutta mun mielestä rehtorin ei kuuluisi näkyä koulun arjessa häiritsevänä tekijänä. Hänen tehtävänä on toimia niinkuin televisio-ohjelman tai elokuvan tuottaja siellä taustalla jossakin, huolehtia että kaikki pelaa. Te opiskelijat olette sen näytelmän päätähtiä, ja opettajat on lähi-ohjaajia ja mun pitäis olla siellä piilossa. Jos ei tuu yhtään valituksia, niin sillon pitäis olla kaiken kunnossa. Tää on se niinkun yksinkertasuudessaan. Viimekädessä rehtori on vastuussa kaikesta, niin hyvästä kuin pahasta."

Missä ammatissa olet ollut ennen rehtoria?
"Mä oon ollu matikanopettaja. Ensin opettajan virassa Espoossa seitsemän vuotta, Espoon suurimmalla yläasteella. Sen jälkeen Tampereella yläasteella matikanopettajana ja sitten monta vuotta rehtorina. Sitten tulin Sampoon, olin neljä vuotta ja sitten lähdin viideks vuotta pois. Eli olen ollut täällä rehtorina silloin kun tätä suunniteltiin ja rakennettiin."

Mikä siis sai sinut lähtemään viideksi vuodeksi pois? 
"Siinä kävi niin, että tuolla perusopetuksessa johtaja jäi eläkkeelle, ja sitten meitä monia rehtoreita houkuteltiin hakemaan siihen virkaan. No alunperin minun ei ollut tarkoitus täältä lähteä. Mutta sitten sen hakuprosessin aikana vain kävi niin, että yhtäkkiä huomasinkin olevani testeissä ja haastattelussa, ja sitten äänestyksen jälkeen tulin valituksi. Siinä kohtaa totesin etten mä nyt sitten enää peruutakaan. Se oli vähän tämmönen työtapaturma. Lähetin sähköpostia tuntia ennen määräajan loppua, kirjoitin yhden lauseen jolla hain sitä paikkaa. Mutta mähän en kadu koskaan tekemisiäni. Mä ratkasun teen ja menen, vaikka moni ei ymmärtänyt sitä. Se oli ihan mielenkiintoinen kokemus, koska mulla oli vastuullani koko kaupunki; yli 200 000 000 euroa ja 3600 alaista. Se oli rankka homma, mutta mä opin sinä aikana paljon. Tajusin osaavani katsoa asioita ihan erinäkökulmasta."

Entä kuinka palasitte tänne?
Lyhyesti kerrottuna viime talvena tehtiin uusia päätöksiä, joiden johdosta useat henkilöt vaihtoivat erilaiseen johtajan virkaan. Tämän takia Sammon keskuslukion edellinen rehtorikin siirtyi lukiokoulutuksen johtajan määräaikaiseen tehtävään, jolloinka tämä lukio jäi ilman rehtoria. Silloin alettiin pohtia, että palaako Hannu Suoniemi takaisin. "Mä mietin sitä yhden illan. Ja totesin, että voisin palata. Täähän on talo, jonka suunnittelussa olen ollut alusta asti mukana, kaikki ne arkkitehtikilpailut ja tilojen suunnittelut, kunnan kanssa olen ollut siinä mukana ja sitten käynnistänyt... Täähän on mulle sillä tavalla se oma talo. Eli jos nyt voi sanoa että koulu on koti, niin tämä on mulle se koti."

Rehtorin työ tuo varmasti paljon vastuuta, mutta onko se myös stressaavaa?
"No näähän on aina tämmösiä yksilöasioita, että kuka ottaa vatsahaavan mistäkin, mutta sitten kun on tehnyt tällaistä johtajantyötä yli 20 vuotta niin sitä on kestettävä, ja opittava elämään sen kanssa. Rehtorin odotetaan olevan se viimeinen auktoriteetti, ja rehtorin pitäisi olla pelottava. Koska jos oppilas tekee jotain väärin, niin sitä vikaa auktoriteettiä kuuluu pelätä."

Millainen on mielestäsi hyvä oppilas?
"Mun mielestäni hyvä oppilas on sellainen, joka ottaa opiskelussa asenteen, että se on hänen työ, ja hän tekee sen työn niin hyvin kuin osaa. Se riittää, enempää ei tartte tehdä. Hyvä oppilas pitää kiinni sopimuksista, on luotettava, ja jos hän tosissaan tekee hommat, niin se on yks hailee mikä se arvosana tulee oleen. Se ei oo minusta se maailman tärkein asia, minkä arvosanan joltain kurssilta saa, siihen ei elämä kaadu. Persoonallisiin ominaisuuksiinhan emme voi vaikuttaa. Kaikilla on omat lahjakkuutensa, niinkuin tiedätte, joku on musikaalinen, joku on liikunnallinen, joku taiteellinen. Se on oma juttunsa, eikä niiden perusteella määritellä hyvää oppilasta. Että vaikka siellä ois viitosrivi, niin joku voi olla hyvä oppilas."

Entä hyvä opettaja?
"Opettajan pitää olla esimerkillinen. Sen jälkeen kun itse tekee, niin on oikeus vaatia myös muilta. Opettajilta edellytetään sitä, että hän kehittää itseään ja pitää itsensä ajantasalla ammatiuransa aikana, valmistelee esimerkiksi oppituntinsa. Hän on esiintyvä taiteilija ja oppilaat ovat hänen kriittinen yleisönsä, luokassa tapahtuu koko ajan pikkunäytelmiä, oppilaat ovat tietysti myös mukana omissa rooleissa. Eli häneltä vaaditaan samaa, hänen täytyy tehdä työnsä niin hyvin kuin pystyy. Ei voi verrata, että on hyvä tai huono opettaja, ei meillä ole yhtä kloonia. Me ollaan kaikki omanlaisia persoonia ja kaikilla on oma näkemys tässä hommassa."

Entä millainen on hyvä rehtori?
"Rehtorin täytyy olla esimerkki, eli tietyt arvomaailman periaatteet pitää näkyä siinä rehtorin omassa tekemisessä. Rehtorin pitää olla luotettava, ja kohdella tasapuolisesti kaikkia alaisiaan ja oppilaitaan. Täähän on palveluammatti. En minä teidän juoksupoika ole, mutta kun oppilas tarvitsee apua, rehtorin on sitä annettava. Rehtorin on katsottava kaupungin etua, rahaa ei saa tuhlata. Sitten on vastattava viime kädessä turvallisuudesta. Täytyy aina muistaa, että vastuu ja päätösvalta kulkee rinnakkain. Mutta eihän persoonaa voi muuttaa, eikä ihmistä, eli kukin tekee töitä sillä omalla persoonallaan ja huonolla huumorintajullaan, millä vaan."

 Miten itse koet onnistuvasi rehtorina?
"Se näkyy myös vähän mutkan kautta.. Jos ei tule valitusta tai purinaa, voin ajatella että olen onnistunut työssäni. Pitäis osata lukee että meneekö asiat hyvin. Itse odotan sitä ja pystyn kestämään sitä ja toivonkin, että jos joku asia ei toimi niin minulle ilmoitetaan asiasta. Kritiikki on aina tervetullutta, mutta pitää olla myös ratkaisu."

Millä muutoksilla pyrit kohti parempaa koulua?

"Tällaisessa isossa koulussa on yks avainjuttu, tiedonkulku, ja se koskee meitä kaikkia. Se että tieto tavottaisi kaikki on jo iso juttu. Eli saada tieto kulkemaan, selkee vastuun- ja tehtävänjako, joka palvelee kokonaisuutta. Loppujenlopuksi pitää aina miettiä, mikä edistää oppilaiden oppimista. Opettajan yhteistyön organisointi, se on myös tärkeää.

Miksi rehtorintuntia ei enää pidetä?
"Jos 900 opiskelijaa pitäisi koota saliin, niin mä en ollut kovin innostunut tästä tilaisuudesta. Tää on vähän jäänyt retuperälle. Olen ehdottanut opettajille oman kantani, että pidettäisiin tälläsiä vuositason infoja jatkossa. Yhdellä ikäluokalla on vähän aina omat ohjelmat ja intressit."

Ja nyt kun kerran Tampereella ollaan, niin Ilves vai Tappara?
Lukuisten perustelujen jälkeen rehtorimme päätyi vastaamaan vain: "LeKi."


Rehtori on usein se "pelätyin" auktoriteetti koulun arjessa, niinhän se on aina mennyt. Me urheat ekaluokkalaiset katsastimme tilanteen, eikä ole syytä huoleen! Rehtorimme jämäkän ulkokuoren alla on rento ja huumorintajuinen kaveri. Niinkuin rehtori itsekin sanoi, hän on sellainen ihminen koulussa, jonka puoleen voi kääntyä asiassa kuin asiassa. Laittakaapa siis korvan taakse!

Viimeiseksi on pakko vielä kysyä, mitkä kolme asiaa ottaisit mukaan autiolle saarelle?
"Varmaankin tällaiset perinteiset tulentekovälineet ja kirveen..." Hetken hiljaisuuden, pohdinnan ja perustelujen jälkeen hän lisää: "...Sekä naisen."
Rehtori ei kuitenkaan kysyttäessä paljastanut, tarkoittiko hän tällä naisella omaa vaimoaan. "Se jääköön arvoitukseksi", hän naurahtaa.