Hei kaikki, jotka tämän vaivautuvat lukemaan! Olen 16-vuotias tyttö ja synnyin vuonna 1995. Aloitin juuri opiskelun Sammon keskuslukion viestintälinjalla. Opettajan käskystä kaikki viestintäryhmäläiset tekevät oman blogin liittyen viestinnän opintoihin, joten tämä blogi tulee sisältämään erilaisia viestinnän töitä, valokuviani, mahdollisesti videoita, kirjoituksia jne. Hain tälle linjalle, koska pidän video- ja valokuvaamisesta. Minua on kehuttu hyväksi kirjoittajaksi, mutta valitettavasti runoilla en oikein osaa. En ole myöskään mikään tekniikan ihmelapsi, siinä suhteessa olen tullut vähän liikaakin äitiini. Mutta tekemällä oppii, kuten sanotaan. Olen ollut TET-harjoittelussa YLE TV2:lla, missä isäpuoleni on töissä kuvaajana. Hänen ammattinsa kiinnostaa omalla tavallaan. Silti en osaa vielä sanoa, mikä minusta tulee isona. En osannut sanoa sitä edes lapsena. Silloin halusin vain oppia taikomaan...
Nimimerkkini Anemone Nemorosa sai alkunsa yläasteella, kun huomasimme kavereideni kanssa äidinkielen luokassa julisteen, joka sisälsi kasvien nimiä latinan kielellä. Anemone nemorosa kuulosti aika mielenkiintoiselta, joten se jäi mieleeni. Se siis tarkoittaa latinaksi valkovuokkoa. Ajattelin vain kertoa tämän, sillä joku saattaa ihmetellä, mistä olen moisen keksinyt.
Kun minulta kysytään perheestäni, kerron ihmisille yleensä, että minulla on kolme pikkuveljeä ja yksi samanikäinen sisko. Todellisuudessa perheeni menneisyyteen liittyy monia yksityiskohtia. Tarina on aika harvinainen ja vaikeaselkoinen, mutta aina ne, jotka minuun paremmin tutustuvat, ovat saaneet kuulla sen. Mitä taas lemmikkeihin tulee, meillä on kilpikonna nimeltä Dino, ja alle kahden viikon päästä kotiimme saapuu koiranpentu. Se on vitivalkoinen, mutta sen nimeksi tulee Laku.
Valokuvaamisen lisäksi rakastan lukea kirjoja. Osaan vajota todella syvälle fiktiiviseen maailmaan, josta minut pitää monesti hakemalla hakea takaisin maanpinnalle, todellisuuteen, sillä lukiessani en kuule enkä näe muuta kuin sen tarinan. Minulla on siis vilkas mielikuvitus. Olen tällainen outo ja utelias romantikko, niin kai voisin itseäni kuvailla. En aikaisemmin ole blogia perustanut, koska en tunne olevani riittävän hyvä ylläpitämään sellaista. Mutta nyt kun on pakko, niin ehkä tämä tästä. Saatan olla liian avoin, mikä ei sinänsä ole hyvä juttu blogia pidettäessä. En halua, että koko virtuaalinen maailma saa tietää kaiken enemmän ja vähemmän erikoisesta menneisyydestäni... Jokatapauksessa minulta puuttuu monesti itseluottamusta, joten nytkin ajattelen, ettei ketään kiinnosta lukea tätä. Sehän on aikalailla totta, mutta vähintäänkin edes viestinnänopettajiemme on pakko tehdä niin :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti